Siirry sisältöön

Etäopiskelu, parasta! Vai oliko sittenkään…

Piirroskuvituksessa opiskelija hautaa kasvonsa käsiin kannettavan tietokoneen edessä.
Etäluentojen loputon jatkumo on toiminut joillekin opiskelijoille opintojen vauhdittajana, kun taas toisille se on aiheuttanut passiivisuutta vertaistuen puuttuessa lähes kokonaan. Miten etäopetuksen aika näyttäytyy opiskelijoiden ja toisaalta myös opettajien näkökulmasta?

Koronavuosi venyy jo toiseksi. Etäopetus on jakanut opiskelun ja opiskelijat kahteen ääripäähän. Toisilla opinnot edistyvät opetussuunnitelmaa nopeammin ja toiset eivät saa mitään aikaan, ilman opettajan ja vertaistensa tukea. Osalle vähentynyt sosiaalinen ärsyke on helpottanut arkea ja toinen puoli opiskelijoista kärsii yksinäisyydestä ja kaipaa ihmiskontakteja arkeen. Etäopiskelu on ehdottomasi ollut niin uhka kuin mahdollisuus.

Etäopiskelun mahdollisuudet ja haasteet

Osa opiskelijoista kuuluu siihen puoliskoon, jolle on ollut mukavaa vaihtelua, kun on saanut suunnitella päiviä ja viikkoja itsenäisesti. Ei tarvitse odottaa montaa kuukautta, että luennot on käyty, vaan laajojakin kokonaisuuksia voi tehdä itsenäisesti valmiiksi.

Etäopetus ja itsenäinen työskentely on mahdollistanut kokoaikaisen liikkeen ja istuminen on vähentynyt hurjasti. Kuinka moni on aikaisemmin voinut lähteä aamukahdeksalta lenkille luennon aikaan tai saanut nauttia aamukahvin rauhassa sen sijaan, että lähtisi juosten kouluun, ettei myöhästyisi.

Etäopiskelu on antanut myös mahdollisuuden uudenlaiselle oppimiselle ja erilaiselle tekemiselle. Etäopiskelun aikana käyttöön otetut alustat mahdollistavat opintojen aloittamisen jo ennen kampusalueelle saapumista, mikäli kansainväliset opiskelijat eivät ole saaneet viisumiaan tai kotimainen opiskelija on estynyt saapumaan tietyksi päiväksi. Valmiudet tarvittavan teknologian käyttämiseen eivät kuitenkaan ole kaikilla samalla tasolla, eikä kunnollisen internet-yhteyden löytäminen ole yhtä helppo tehtävä kaikkialla maailmassa.

Osalle etäopiskelu on taas antanut mahdollisuuden herätä muutama minuuttia ennen oppitunnin alkamista, laittaa Teamsin päälle ja sulkea silmät uudestaan. Etäopetuksessa on saatettu kaatua hieman vanhaan oppimisen tapaan. Teams-luennoilla kamerat jäävät helposti kiinni, eikä kukaan edes tarkista onko kuvakkeen takana oikea opiskelija paikalla. Oppitunnit ovat pahimmillaan olleet pelkkiä PowerPoint-esityksiä, jonka päälle opettaja puhuu.

Vastuu on jätetty aika pitkälti kuulijalle. Keskittymisen ylläpitäminen on tehty hankalaksi ja kommunikaatio sekä kanssakäymiset opettajien kanssa eivät ole tuntuneet enää helpolta. Kysymyksien ja avun tarpeen kanssa on koettu jäävän yksin.

Etäopiskelusta on opittu paljon

Etäopiskelu on jakanut paljon mielipiteitä, mutta niin varmasti jakaa edessä oleva lähiopetukseen palaaminen. On opiskelijoita, joita huolettaa opiskelun turvallisuus, mutta on myös opiskelijoita, jotka eivät jaksaisi odottaa luokassa istumista kavereiden kanssa.

Opettajan valvovan silmän alla tulee varmasti keskityttyä uudella tavalla, mutta liikkuva ja aktiivinen opiskelutapa tulee myös valitettavasti vähenemään. Kysymys tuntuu olevan: miten yhdistää nämä kaksi opiskelutapaa niin, että molempien parhaat puolet jäisivät tukemaan meidän opiskeluamme?

Etäopetuksen myötä koulussa pärjääminen on ollut osalle opiskelijoista turhan helppo kääntää täysin opettajien ja etäopetustilanteen syyksi. Kulunut vuosi ei ole ollut kenellekään helppo ja ymmärrystä, yhteistyötä sekä joustavuutta on kaivattu kaikilta. Opettajat ovat joutuneet suunnittelemaan kurssinsa kokonaan uudelleen – toiset paremmalla menestyksellä kuin toiset. Voiko etäopetuksessa siis koskaan olla varma, että opit menevät perille? Toisaalta voiko koskaan olla varmaa, että opit menevät perille, vaikka oltaisiin lähiopetuksessa?

Päästään myös kysymyksen ääreen, joka on pohdittanut monia opiskelijoita aina silloin tällöin. Kenellä on vastuu opiskelijoiden oppimisesta? Automaattisesti oletetaan, että opiskelijoilla, mutta entä jos vastaus olisi kuitenkin, että opettajalla? Opettajan tyylillä opettaa on suuri vaikutus siihen, miten opiskelijat oppivat. Tyyli, jossa opiskelijat istuvat paikallaan kuuntelemassa ja opettaja luennoi, ei ole välttämättä enää nykypäivän paras opetustyyli.


Kirjoittaja:

Alisa Virkki, Opiskelijahyvinvointi
Kajaanin ammattikorkeakoulun opiskelijakunta KAMO
Kuvan lähde: Pixabay

Tietoa blogista:

Korkeakoulu tukee -blogisarjassa julkaistaan kuukausittain hankkeen toteuttajien kirjoituksia opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiseen liittyvistä teemoista. Blogeja kirjoittaa kaikkien 11 toteuttajaorganisaation hankehenkilöstö ja opiskelijat.